Runotyttöjä

"Puutarhassa, johon auringonlaskun lempeä hohde valui vanhojen tummien honkien välitse, seisoivat Anna ja Diana katsellen ujosti toisiaan komean tulenkeltaisen liljaryhmän ylitse. Barryn puutarha oli varjoisa ja tuoksuva ja niin täpötäynnä kukkia, että se vähemmän tärkeänä hetkenä olisi lumonnut Annan sydämen. Se oli puutarha, jossa auringonpaiste viipyi ja mehiläiset pörisivät ja tuulenhenki suhisi leppeänä vehreyden ja kukkaloiston keskellä. Voi, Diana, sanoi Anna viimein ja alensi äänensä melkein kuiskaukseksi, -luuletko...luuletko, että voit pitää minusta hiukan, niin paljon, että meistä voi tulla ystävät?" Annan nuoruusvuodet